Nyt kun oon "lukenut" kuukauden ajan, oon huomannut että mun suunnittelema aikataulu pissaa pahasti. Mies on ollut aika paljon pois kotoa työnsä vuoksi (työkeikat painottuu aina marras-joulukuulle ja touko-kesäkuulle) ja itelläkin on menoja ja Joulu painaa jo kovasti päälle. Meillä on mahdollisesti kylppäriremontti edessä kun kylppäristä löytyi kosteutta ja muutenkin kämpän pintaremontti on edelleen kesken vaikka kaks vuotta ollaan tässä jo asuttu. Saatiin me sentään viikonloppuna ostettua listat että saadaan niitä sitten pikkuhiljaa lattian-ja katonrajaan asennella. Sekin ahdistaa kun ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta kun miehen töistä ei tiedä sitten kevään 2015 jälkeen kun hänen maisterivaiheensa Helsingissä loppuu . Että tullaanko takaisin Kainuun korpeen vai saako mies siirron Etelä-Suomeen.

 

Lukemisesta ei meinaa tulla mitään ennen esikoisen nukkumaanmenoa kun yksin pojan kanssa olen.  Ja illasta taas väsyttää aika usein niin etten saa kirjaa aukaistua . Mä oon myös huomannut että muistiinpanojen kirjoittamiseen menee ihmeen paljon aikaa. Nyt olen käynyt kaksi ensimmäistä kemian kurssia läpi ja toivon tosissani että fysiikka olisi minulle "helpompaa", muuten olen tosissaan ongelmissa  . Aikataulua täytyy kyllä muokata jotenkin...

 

En ole kertonyt tästä projektistani ollenkaan vanhemmilleni tai sisaruksilleni kun tiedän etten ehkä ehdi tarpeeksi hyvin pääsykokeisiin valmistautua. Meillä esikoisen kanssa on ollut tapana viettää melko paljon aikaa vanhempieni luona silloin kun mies on pois kotoa (helpottaa koirien hoitoa enkä tule mökkihöperöksi) ja nyt olen normaalia herkemmin hermostunut siitä jos äitini on pyytänyt minut syömään tai käymään tai mukaan vessan kaakeleita valitsemaan tai lyhentämään isän housunlahkeita jne... mulla kun ei olis aikaa juosta siellä jokapäivä. Oon yrittäny selittää, että mulla on muitakin hommia rästissä (mikä kyllä on totta kun kämppää hieman tässä samalla rempataan), mutta en viitsis koko talvea sitä heillekään jankuttaa kun aiemmin olen niin mielelläni siellä aikaa viettänyt. Ja yleensä siellä menee sitten koko ilta vaikka vain syömään olisi menossa kun en kehtaa poikaa mummolasta niin kiireaikataululla kotiin takaisin kiidättää. No mutta on mullakin ongelmat . Tiedän, helpoin olis kertoa että lääkikseen luen, niin äitini varmasti mielellään pojan perään katsoisi sillon kun mies on pois kotoa. Mutta ylpeys ei anna periksi... tämä on tätä "entä jos en sitten kaiken työn jälkeen pääsekään opiskelemaan". *huokaus*

 

Anteeksi että tästä tuli suorastaan valitusvirsi, mutta pääsimpähän purkautumaan. Jospa Joulun jälkeen tämä olo helpottais niin olis helpompi keskittyä lukemiseen kun ei ois muita juttuja mielessä. Huomenna pääsen aukaisemaan fysiikan ensimmäisen kurssikirjan ja saan miehenkin kotiin viikoksi, jee!!!